Ranska varoituksena väestönvaihdosta: Hallituksen ryhdistäydyttävä

Kaupungit palavat maan tasalle, tavaratalot ryöstetään tyhjiksi. Pahoinpitelyitä, ammuntoja, joukkotappeluita. Ranskasta tällä hetkellä virtaavat uutiset ovat kylmääviä, mutta samaan aikaan sellaisia, jotka ovat tulleet viime vuosien aikana eurooppalaisille jo aivan liian tutuiksi; ja nykyisten trendien perusteella tulevat vieläkin enemmän tutuksi tulevaisuudessa. Ranskan tapahtumien, sekä poliitikkoihin kohdistuvan häirinnän yhteydessä viime päivinä mediassa puhutuimpia aiheita on ollut väestönvaihto. Vihervasemmistoon kallellaan olevan lehdistön, sekä aggressiiviisten Twitter-aktivistien yrittäessä kaataa nykyinen hallituksemme savustamalla ministerin kerrallaan ulos tekaistuilla kohuilla, on samalla ministerien puheet väestön vaihtumisesta pyritty leimaamaan salaliittoteorioiksi. Salaliittoon viittaamisella halutaan saada väitteen esittäjä vaikuttamaan epäuskottavalta, mutta se ei hävitä varsinaista ilmiötä tai sen hyvin vakavia seurauksia, joihin viitataan väestövaihdosta puhuttaessa. Mistä siis on kyse?

Väestönvaihdolla tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan sitä prosessia, jossa kantaväestö korvautuu muutamien sukupolvien aikana vähitellen jollain ulkoa tulleella väestöllä, riippumatta siitä onko kyseessä suunniteltu taikka orkestroitu teko, vai spontaani sellainen. Tämän ilmiön puolesta puhuvat tilastot, ja sen karmeista vaikutuksista uutisotsikot Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Suomessa prosessi on verrattain alkuvaiheessa muuhun länteen verrattuna, mutta Itä-Eurooppaan nähden olemme koto-Suomessa mittaamattoman paljon pidemmällä. Paljon peruuttamatonta vahinkoa väestörakenteeseen on saatu jo aikaan, siinä missä kyseinen kehitys ei ole vielä ottanut edes ensiaskeliaan muualla Itä-Euroopassa. Tästä parhaimmat esimerkit Puolassa, Ukrainassa ja Baltian maissa.

Läntisessä Euroopassa, kuten Ruotsissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, ja eritoten Ranskassa, kehitys onkin jo niin pitkällä, että kykenemme näkemään sen suoria haittavaikutuksia ihmisten turvallisuudelle ja hallinnolle. Ranskassa onkin kyetty viime ja kuluvan viikon aikana seuraamaan merkittävän kokoisen ulkomaalaisvähemmistön hedelmiä mellakoiden muodossa.

Mediassa täällä Suomen päässä taas on grillattu poliitikkoja väestönvaihto-termin käytöstä. Vasemmisto on asettunut hyökkäyskannalle mustamaalaamaan oikeistohallitusta kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka suomalaisella vasemmistolla itsellään on suhteita jopa kansainvälisiin terroristeihin sekä väkivaltaisiin kommunistiliikkeisiin, niin ministereiden vuosia vanhat nettikirjoitukset pyritään silti esittämään esteenä hallituksessa olemiselle. Vasemmistolla on selvä motiivi kaataa kansan valitsema hallitus ja siinä se ei keinoja kaihda. Keinoiksi on valikoitunut maalittaminen, yksityiselämän kaivaminen julkisuuteen, sekä suoranainen valehtelu ja propaganda.

Hyökkäykseen he ovat saaneet mukaan monia tutkijoita ja media-alan toimijoita, joiden ammattistatuksen turvin he harjoittavat härskiä mielipidevaikuttamista. Tästä hyvä esimerkki on antifasisti Oula Silvennoisen käyttäminen tutkijana useissa eri artikkeleissa, mainitsematta kuitenkaan hänen taustaansa Vihreissä ja Suomen äärivasemmistossa. Samaten Helsingin Sanomien artikkelissa väestönvaihtoa salaliittoteoriaksi ja valheeksi oli maalaamassa Vihreissä toimiva tutkija Timo Aro. Helsingin Sanomat otti pääasialliseksi asiantuntijaksi Timo Aron Turun kaupungin tutkimusjohtajan roolissa kehumaan väestönvaihtoa positiiviseksi asiaksi, siinä missä tilastokeskuksen yliaktuaarin objektiiviselle analyysille asiaa koskien annettiin vain muutaman kappaleen tila. Toimittaja Ida Erämaa taas on ollut etulinjassa tehtailemassa artikkeleita väestönvaihdosta ja Perussuomalaisista. Hänellä on ollut artikkeleissaan tapana hämärtää objektiivisen journalismin ja omien mielipiteidensä kerronnan rajaa, mikä on myös huomattu ja tuotu esiin.

Kuitenkin väestönvaihdosta puhuessa vihervasemmisto pyrkii lähestulkoon aina - johtuen kyvyttömyydestä todistaa vääräksi väestönvaihtoa ilmiönä tai sen kielteisiä vaikutuksia - viemään keskustelun pois sen pääpointista, sortumalla joko olkiukkojen käyttämiseen tai ad hominemiin - väestönvaihdosta puhuvien haukkumiseen. Toisin kuin vihervasemmisto väittää, kansallismielisten keskuudessa väestönvaihto-termin määritelmä ei ole koskaan ollut se, että se olisi koordinoitua ja tarkoituksenmukaista. Tämä on puhdas olkiukko, jota käytetään ilmiön todenmukaisuuden vähättelemiseksi, ja keskustelun kääntämiseen pois aiheeseen liittyvistä faktoista. Pitäisikö puhua väestövaihdosta vai väestönmuutoksesta? Sillä ei ole väliä, sillä käytännössä ne ovat sama asia.

Vakiolauseisiin kuuluu myös ”väestö on vaihtunut aina”, mikä on jo ilmiön olemassaolon tunnustamista. Tämä väite on kuitenkin täysin todellisuudesta sekä suhteellisuudesta irrallaan. Vuosisatojen aikana tapahtunut hidas kanssakäyminen ja kulttuurien kohtaaminen naapurikansojen välillä ei ole missään mielessä verrattavissa parissa vuosikymmenessä tapahtuvaan, toiselta puolelta maapalloa tulevien ihmismassojen aiheuttamaan kansojen täysimittaiseen sotkemiseen. Tämä ei johda kulttuurien parhaiden piirteiden korostumiseen, vaan niiden sekoittumiseen sieluttomaksi, synkäksi harmaaksi massaksi. Ihminen on oman etnisuskonnollisen ryhmänsä edustaja, ja se ryhmä ei rajan yli kävelemällä muuksi muutu. Mitä suurempi on vieraan ja levottoman väen määrä, sitä voimakkaampi on sen vaikutusvalta, ja sitä röyhkeämmäksi se tulee. Kun riittävän suuri ja röyhkeä väestöryhmä pääsee pesiytymään uudelle alueelle, ajautuu kantaväestö ahtaammalle, ja saattaa jopa kadota uuden väestön tieltä. Tästä historia tuntee lukuisia esimerkkejä, esimerkiksi Amerikan mantereelta. Historiallisetkaan kansanliikkeet ovat harvoin olleet vastaanottavan väestön kannalta mieluisia tapahtumia, ja me emme tarkastele nykymaailmaa historiantutkijan näkövinkkelistä, vaan elämme ja kirjoitamme historiaa nyt suomalaisina ja eurooppalaisina. Miksi meidän täytyisi taipua?

Jotkut saattavat myös todeta, ettei väestönvaihto ole totta, koska koko väestöstä ulkomaalaisten osuus on kuitenkin tällä hetkellä vielä varsin pieni. Paino onkin sanalla vielä. Kehitys on käynnissä ja selvä. Jos suomalaisten syntyvyys on pientä ja määrämme laskee, ja ulkomaalaisia tulee jatkuvasti rajan yli lisää, jonakin päivänä näiden vierasperäisten ihmisten lukumäärä saavuttaa ja ohittaa kantaväestön. Tämä ei ole salaliitto vaan suhteellisen yksikertaista matematiikkaa. Lisäksi tämä prosessi on jo nyt edennyt hyvin nopeasti. Tilastokeskuksen Markus Rapon STT:lle kertoman mukaan vuonna 2000 ulkomaalaistaustaiset muodostivat noin 3,6% osuuden 36-vuotiaista, kun taas tänä päivänä tämä luku on 18%. Tätä kehdattiin mediassa väittää ”hitaaksi muutokseksi”. Tässä on otettava myös huomioon, että erilaisien syntyvyyksien vuoksi kasvu ei ole lineaarista vaan eksponentiaalista, ja ilmiötä kiihdyttää paikallisesti entisestään ulkomaalaisten pakkautuminen tietyille, pääasiassa urbaaneille asuinalueille. Esimerkiksi Espoossa kantasuomalaiset ovat nopeimmin pois muuttava ja ulkomaalaistaustaiset nopeimmin kasvava ryhmä.

Kuten artikkelin alussa todettiin, väestönvaihto ei tietenkään koske vain Suomea. Muualla Euroopassa se on huomattavasti pidemmällä, ja aiheuttaa jo massiivisia ongelmia. Suomessa on havahduttu englannin kielen ylivaltaan, koulujen eriytymiseen ja katujengien väkivaltaan, mutta Ranskan tilanne alkaa lähentyä jo sisällissotaa. Taustalla ovat etniset jännitteet, ja suuren vierasperäisen väestön kyvyttömyys integroitua. Erilaisten kansojen kohdatessa eroavaisuudet korostuvat, eivätkä ihmiset ole taloudellisilla etuuksilla lahjottavissa ainakaan loputtomiin.

Kun peruuttamattomia demografisia muutoksia aiheuttavaa politiikkaa tehdään täysin avoimesti, on tuskin tarkoituksenmukaista puhua mistään salaliitosta, vaan on rehellisempää puhua yksinkertaisesti huonosta politiikasta. Vaikka työperäisen maahanmuuton lisääminen tai putoavan syntyvyyden korvaaminen humanitaarisella maahanmuutolla vaikuttaisi lyhyellä aikavälillä oikotieltä onneen, se ei muuta sitä faktaa, että tämänkaltainen kasvu on kuin pikavipillä elämistä: kestämätöntä, ja jossain vaiheessa korot lankeavat lapsiemme maksettaviksi.

Väestövaihtokehityksessä tai sen pysäyttämisessä on kyse paitsi suomalaisen kansan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, myös sen olemassaolosta pitkällä tähtäimellä. Jos jatkamme nykyisellä tiellä, onko maamme ja sen kansa enää tunnistettavissa sadan vuoden päästä? Tunnustaako se meitä esi-isikseen ja edeltäjikseen? Onko Suomen tulevaisuus valtiona olla erään ainutlaatuisen pohjoismaisen kansan koti ja turvasatama, vai muuttuuko se erilaisten etnisten ryhmien epävakaaksi temmellyskentäksi, joka on yhtä aikaa kaikkien ja samalla ei kenenkään?

Uudenmaan akseli vaatii, että hallitus suoristaa selkänsä ja lopettaa kohujen keskellä pakittamisen - vasemmiston tahtoon taipuminen johtaa ainoastaan uusien kohteiden etsimiseen. Vilhelm Junnilan eroamisen jälkeen uhriksi joutui sisäministeri Mari Rantanen, sekä Junnilan tilalle tullut Rydman. Omista, totuudenmukaisista kannoista perääntyminen saa vastapuolen haistamaan veren, ja käymään päälle vain entistä vahvemmin. Omat kannattajat ainoastaan pettyvät. Väestönvaihto on tosi ilmiö; selkärangan kasvattaminen ja väestönvaihdon tosiasiaksi tunnustaminen ja aktiivinen vastustaminen on suomalaisten etu. Vaarana on, että tarpeeksi periksi annettaessa Suomeenkin laskeutuu ”hiljaisuuden hegemonia”, ja pian huomaammekin olevamme Ranskan tilanteessa.