Tutkija ja sotatieteilijä Ilmari Käihkö kirjoittaa kolumnissaan ”Toive suojeluskuntien palauttamisesta on vaarallinen unelma” (yle.fi, 27.1.2025) näkemistään riskeistä vapaaehtoisen maanpuolustuksen kunnianpalautuksessa ja uudelleenkäynnistyksessä Suomessa. Käihkö on Suojeluskuntain poliittisuuteen vedotessaan osoittanut valitettavasti vieraantuneensa niistä realiteeteista, mitä valtion tasolta organisoituihin vapaaehtoisjoukkoihin tulee nykypäivänä, sekä oman näkemyksensä poliittisen taustan.

Ensisijaiseksi huolenaiheeksi ja kolumnin punaiseksi langaksi muodostuu pelko vapaaehtoisten polarisoivan maanpuolustusta ja tuovan Suomen puolustusvoimain ylle poliittisen leiman. Entisaikain suojeluskunnat olivat paitsi vapaaehtoisista koostuvia, mutta myös valtiosta laajalti itsenäisiä toimijoita. Nykyaikaiset kodinturvajoukot tulisivat organisaatiorakenteeltaan vaikuttamaan hyvin paljon Suomen maakuntakomppanian laajennetulta versiolta, jonka johto ja hallinta mitä todennäköisimmin uskottaisiin Puolustusvoimien Pääesikunnalle. Tällöin siihen kohdistuvat poliittisen puolueettomuuden vaatimukset olisivat samalla tasolla nykyisen armeijamme kanssa.

Esimerkkejä tämänkaltaisten järjestöjen vaikutuksista maanpuolustuskykyyn näemme monista Itä-Euroopan valtioista, korostaen siis sitä, kuinka jälkeen olemme asian tiimoilta jääneet. Tällainen kansalaisia toimintaansa aktivoiva puolisotilaallinen järjestö on kaikissa sen käyttöön ottaneissa valtioissa johtanut demokratian rappion sijaan maanpuolustuksen selvään tehostumiseen. Viron 25 000 jäsenen Kaitseliit ja Puolan 36 000 vapaaehtoisen aluepuolustusjoukot osoittavat, kuinka demokratiassa on tilaa myös kansalaisten oman panoksen vahvistamiselle kokonaisturvallisuuden luonnissa.

Suojeluskuntia vastaavan organisaation puute on ajanut Puolustusvoimat vuosien varrella luomaan tälle monentyyppisiä korvikkeita. Valmiusyksiköt, maakuntakomppania ja muut nopean toiminnan joukot ovat kehittyneet paikkaamaan juuri sitä aukkoa Suomen puolustusorganisaatioiden kentästä, jonka suojeluskuntain kielto aikoinaan synnytti. Ukrainan ensimmäisten päivien puolustuksen kriittisyys 24.-27.2.2022 osoitti, kuinka kehittyvän kriisin hallintaan on kyettävä tarpeen vaatiessa kevyellä kynnyksellä ja lyhyellä varoitusajalla mobilisoimaan omien lähialueiden puolustukseen jokainen kelpaava. Valmiit organisaatiot lyhentävät vasteaikaa ja saattavat vaikuttaa kriisin etenemiseen ratkaisevasti. 

Kansallinen akseli näkee Ilmari Käihkön esittämät huolet turhina, mutta yhtyy toivomukseen kaiken maanpuolustuksen säilyttämisestä päivänpolitiikan ulkopuolella. Lisäksi Kansallinen akseli toivoo Suomen hallitukselta ja Puolustusvoimain johdolta ripeitä toimia vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen osana kokonaisturvallisuuden strategiaa. Suomessa on vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla Suojeluskuntain kokoinen aukko, joka asettaa meidät huomattavasti alempaan asemaan muihin Venäjän rajanaapurivaltioihin verrattuna - vain siksi, että meillä on yhä syvälle suomettumiseen juontuvia asenteita sekä pelkoja.