Kiitämme sotiemme veteraaneja kansallisen veteraanipäivän kunniaksi!
Tänään, rauhan ajan alkamisen vuosipäivänä, saamme juhlistaa kansallista veteraanipäivää. Vietämme päivää asianmukaisella hartaudella ja muistaen sen vieton syyn: kansallisesta tradegiastamme nousseiden sankareiden työn ja uhrausten muisto ja sen suuruuden kunnioitus. Veteraaniemme kansakuntamme eteen tekemää työtä ei voi kylliksi korostaa, eikä se todellakaan rajoitu vain nykyisen hyvinvointivaltiomme luomiseen.
Kun puna-armeija v. 1939 työntyi koko valtakunnan itärajan pituudelta Suomeen tavoitteenaan sen miehittäminen, ei pelissä ollut vain silloisten päättäjien asema, maamme sisäiset omistussuhteet tai edes valtiomuotomme. Olimme talvisodassa eksistentiaalisen kriisin kynnyksellä, joka taitettiin vain veteraaniemme uhrausten ja ponnistelujen kautta, häviö olisi näet johtanut paitsi itsenäisyytemme menettämiseen, mutta myös heimoveljiemme 20-ja 30-luvuilla Venäjän puolen Karjalassa, Inkerissä ja Aunuksessa kokeneiden kohtaloiden toistumiseen meidän osallemme. Suomalainen kansakunta oltaisiin hävitetty pala palalta Karjalan heimon tapaan ja tilalle oltaisiin tuotu uusväestöä Neuvostoliiton eri puolilta.
Venäjän hyökkäysvoiman suunnitelmien toteutuminen olisi siis johtanut kauniin kansamme totaaliseen tuhoon, ei hetkelliseen miehitykseen ja demokratian katoamiseen, vaan lähestulkoon kansanmurhaan. Kansakuntamme olisi joutunut kokemaan uudestaan Isonvihan kauhut, mutta tällä kertaa avuksemme ei olisi saapunut kansainvälistä yhteisöä. Ilman veteraaniemme työtä muistuttaisi maamme nyt nykyajan Karjalan kannasta, ollen väestöllisesti, kulttuurillisesti ja kielellisesti käytännössä kokonaan venäläistetty.
Tämän uhkakuvan todellisuuden osoittamiseksi tarvitsee vain katsoa kohti Ukrainaa. Idän raakalaislauma on jälleen rynnännyt rauhanomaisen naapurinsa kimppuun, syyllistyen kaikkiin kuviteltavissa oleviin sodan kauhuuksiin matkansa varrella. Kyltymättömässä verenhimossaan sen hampaat raatelevat jokaista tiellään, levittäen tiensä varrelle vain viatonta verta, leskien kyyneleitä ja orpojen itkua. Butshan kohtalot olkoon opetuksena meillekin tänä päivänä, ja saakoon meidät kunniottamaan yhä suuremmalla syvyydellä sitä taakkaa, minkä veteraanimme kantoivat taatakseen meille rauhan ja turvatun lieden.
Uudenmaan akseli kiittää teitä, sotiemme veteraanit. Teidän ansiostanne isänmaamme on saanut kasvaa ja kukoistaa, tuottaen aina uuden polven isänmaallisia nuorukaisia valmiina tarpeen ja kotimaansa niin vaatiessa toistamaan teidän työnne. Loistakoon teidän ansionne kirkkaana esimerkkinä Suomen jokaiselle miehelle ja naiselle, pojalle ja tytölle.