Geopolitiikka ja maanpuolustus
Geopoliittiset ja maanpuolustukselliset oikeutukset Suur-Suomelle ovat aika ilmiselviä, jos on koskaan sattunut lukemaan Suomen ja Venäjän yhteisestä historiasta. Venäjä on aina historian käänteissä ottanut kohteekseen ennemmin tai myöhemmin Suomen maa-alueet - itsenäisiä tai eivät. Niin on aina tapahtunut ja niin tulee aina tapahtumaan. Tästä osoituksena toimii se, että jokaista yhdeksättä rauhan vuotta kohden Suomen ja Venäjän välillä on aina 1000-luvulta alkaen ainakin yksi vuosi ollut sotavuosi. Karkeasti siis joka yhdeksäs tai kymmenes vuosi Suomen ja Venäjän yhteisestä historiasta on ollut puhdasta sotaa. Tänäkin päivänä Venäjä uhkailee Suomea hyökkäyksellä, mikäli se haluaa harjoittaa itsemääräämisoikeuttaan esimerkiksi NATO-kysymystä koskien.
Moni perusteli vielä muutamia vuosia sitten Suomen geopoliittista kriittisyyttä Venäjää kohtaan turhaksi sen nojalla, ettei Venäjä tule enää koskaan käymään sotaa ja ettei nykyisessä maailmassa kukaan muukaan kävisi suoraa sotaa. Nämä väitteet osoittautuivat kummatkin vääriksi kertaheitolla, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjän helmikuinen hyökkäys on osoittanut Venäjän intressit laajentua jälleen ja osoittanut myös sen, ettei Venäjä ole lopettanut eikä lopeta olemasta alituinen uhka naapurimailleen.
Suomi ei kykene takaamaan rauhaa muuten kuin maanpuolustuksellisin keinoin. Paras Suomen turva näin ollen onkin mahdollisimman heikko Venäjä ja vähintään kolmen kannaksen raja, joka helpottaisi geopoliittisesta näkökulmasta sotilaallista puolustamista ennennäkemättömällä tavalla. Näin voimme myös turvata heimokansojemme geopoliittiset intressit.
Suomi ei olisi ainoa maa, jolla olisi aluevaatimuksia Venäjällä. Monella muulla maalla, kuten Japanilla, on myös aluevaatimuksia Venäjälle, sillä Venäjä miehittää ja sortaa monia alueita, jotka muutoin haluaisivat olla joko itsenäisiä tai muiden valtioiden alaisina.