Vain järjestelmä, joka vastaa ja mukautuu aikansa haasteisiin voi selvitä. Toimettomuus on pahin virhe, jonka voi tehdä nopeasti muuttuvassa, suurvaltaistuvassa maailmassa. Uudenmaan akselia huolestuttaakin maanpuolustustoiminnan tulevaisuus, sillä suomalaisten tahto puolustaa maataan on laskenut tasaisesti koko 2000-luvun nykyiseen tilanteeseensa, joissa vain noin kuusi kymmenestä haluaisi Suomea puolustettavan kaikissa tilanteissa. MTS:n tuoreimmassa mittauksessa todetaan myös että esimerkiksi naisista tätä mieltä on vain 52%.
On sanomattakin selvää, että mikäli Suomen kansa haluaa jatkossakin säilyttää itsenäisyytensä, tulee huolestuttava kehityssuunta saada käännettyä. Koska kansalaiset muodostavat valtion, puolustustahdon romahtaminen vaarantaa suoraan koko valtakunnan olemassaolon.
Mielestämme valtion tulee panostaa entistä enemmän maanpuolustuksellisen toiminnan tarjoamiseen. Uudenmaan akseli esittää useita vaihtoehtoja maanpuolustuksen kehittämiseksi:
Ensinnäkin tulee panostaa maanpuolustuksellisen toiminnan tarjoamiseen muunakin kuin sotilaskoulutuksena. Puolustusvoimien tulee kehittää siviileille ja nuorille kiinnostavia vaihtoehtoja maanpuolustukselliseen toimintaan osallistumiseen. Hyvänä malliesimerkkinä tällaisesta on kouluissa tarjottava tutustuminen Suomen puolustamisen periaatteisiin ja sotilaskoulutukseen. Maanpuolustuksesta pitäisi rakentaa ihmisille myönteisiä ja innostavia mielikuvia. Toimintaa olisi helppo laajentaa sen menestyessä, ja se keräisi varmasti paljon kiinnostusta nuorisolta, jolle armeija saattaa tulla muutoin vastaan yllättäen siinä elämänvaiheessa jossa tärkeimmät päätökset tehdään. Myös naisten toimintaan tulisi panostaa, esimerkiksi yleishyödyllisellä kurssilla jossa valmistettaisiin poikkeusolojen kotirintaman toimintaan tai jopa puolisotilaallisiin tehtäviin.
Toiseksi, vapaaehtoisen maanpuolustuksellisen toiminnan harjoittamista pitää helpottaa. Paitsi että turhaa byrokratiaa ja lupalappujen pyörittelyä vähennettäisiin, tuettaisiin toimintaa rahallisesti. Esimerkiksi Sisäministeriön budjettiin kirjatulla korvamerkityllä apurahalla voisi olla huikea vaikutus toiminnan kehittämisessä. Reserviläisjärjestöjen, MPK:n ja maakuntakomppanioiden tarjoaman reserviläistoiminnan suhteita olisi selkeytettävä jotta kynnys osallistua laskisi. Maanpuolustustaitoja kohentaa tehokkaasti nuorien osalta myös partiolaistoiminta sekä muut tervehenkiset harrastukset. Katsomme, että toimintaa tulisi kehittää suojeluskuntien hengessä ja tuoda sotilaallinen toimintatapa tutuksi siviileillekin.
Kolmanneksi, tulee aselainsäädäntöä vapauttaa. Aserikosten määrä suhteutettuna väestöön ei ole suuri ja silloinkin kun niitä tapahtuu, on kyseessä usein laiton ase, joka ei ole valtion seurannan piirissä. Suurimmalle osalle ihmisistä aseen turvallinen ja vastuullinen hallussapito ei ole haaste, ja loput pääsevät aseeseen käsiksi joka tapauksessa. Jos Suomeen ikinä hyökättäisiin, kuten itänaapurimme on kymmeniä kertoja vuosituhannen aikana tehnyt, kulminoituu itsenäisyystaistelu aina yksittäisiin ihmisiin jotka puolustavat maataan. Pienen rajamaan kansalaisille lähtevän viestin kuuluu olla ammuntaharrastukseen ja aseenomistamiseen kannustava.