Liikkumisen vapaudesta
Suomi on yksi maailman harvaan asutuimpia maita ja pitkät etäisyydet ovat isolle osalle väestöstä jokapäiväinen todellisuus. Tällaisille ihmisille auto, mopo, traktori, kuorma-auto tai mikä tahansa muu moottoroitu kulkuneuvo onkin siis välttämättömyys elämiselle. Ilman näitä esimerkiksi töissä tai kaupassa käyminen olisi hädintuskin edes mahdollista. Monelle kotitaloudelle ihmissuhteiden ylläpitäminen tai harrastustoiminta ovat täysin riippuvaisia moottoroiduista kulkuneuvoista. Olettaisikin siis, että tällaisessa maassa liikkumisen pitäisi olla halpaa, jottei tavallisen kansalaisen kuukausittaisesta budjetista merkittävä osa uppoaisi pelkästään polttoaineen ostamiseen.
Siitä huolimatta Suomen hallitus kuitenkin tekee kaikkensa vaikeuttaakseen tavallisen autoilijan elämää, kuten monet edellisetkin hallitukset. Jokaisella hallituskaudella autoiluun liittyvää verotusta on nostettu ja yksityistä liikkumista on hankaloitettu. Kun Etelä-Suomen isoista ja ahtaista kaupungeista siirrytään vähänkin pohjoisen maaseuduille, voi heti huomata ettei tavalliselle ihmiselle löydy muuta vaihtoehtoa päivittäiseen liikkumiseen kuin moottoroitu kulkuneuvo. Paikoitellen välimatkat voivat olla hyvinkin suuria. Jopa lähikauppaan voi joissain osissa Suomea joutua matkustamaan 20 - 40 kilometriä. Onko siis oikein, että heitä rangaistaan turhilla veroilla siitä, että haluavat elää? Tämä tulisi varmasti järkytyksenä kaupasta kymmenen metrin päässä asuvalle helsinkiläiselle ministerille, joka vain tuntisi oman maansa - tai välittäisi sen asukkaista.
Euroopan korkein bensan hinta löytyy tällä hetkellä Suomesta.
Aiheesta puhuessa kuulee hyvin usein argumentointia, jossa autoilun verotuksen nostoa perustellaan päästöjen vähennyksellä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Todellisuudessa liikenteen osuus Suomen päästöistä on vain noin 10%, puhumattakaan siitä kuinka häviävän pieni Suomen osuus maapallon kokonaispäästöistä on. Nämä luvut itsessään kyseenalaistavat Suomen ilmastotoimien tarpeellisuuden. On myös syytä miettiä, että miksi valtiovalta ei ole investoinut tarpeeksi esimerkiksi kustannustehokkaiden biopolttoaineiden hankitaan? Biopolttoaineet olisivat senkin vuoksi hyvä, että ne auttaisivat lisäämään Suomen omavaraisuutta. Onko kyseessä siis pyrkimys pysäyttää ilmastonmuutos vai sittenkin vaan pyrkimys lisätä varoja valtion verokassaan?
Pitää kuitenkin myös muistaa, että polttoaineiden hintojen nousu ei ole täysin valtiovallan syytä. Raakaöljyn hinta esimerkiksi on noussut paljon koronaviruspandemiasta johtuneen öljyntuotannon vähennyksen sekä sitä seuranneen nopean kysyntäpiikin vuoksi. Kysynnän nopeaan nousuun vastaamisessa kunnolla menee aikaa. Myös Venäjään kohdistuvilla sanktioilla on ollut osansa, sillä sanktiot ovat aina kaksiteräinen miekka. Vaikka hinnan nousu osittain johtuukin vaikutusvaltamme ulkopuolisista tekijöistä, Suomen valtion kuuluisi sitä suuremmalla syyllä edes väliaikaisesti laskea bensaveroa, ettei suomalaisten henkilökohtainen talous kärsisi liikaa.
Autoilun hankaloittamiseen eniten ovat syyllistyneet kuitenkin isot kaupungit. Etenkin Helsinki yrittää jatkuvasti tarkoituksella hankaloittaa autoilua pelkkien poliittisten syiden varjolla. Kaistojen poistoa, parkkipaikkojen poistoa ja alennettuja nopeusrajoituksia perustellaan usein ympäristösyillä. Todellisuudessa nämä muutokset lisäävät ruuhkien määrää, mikä jo itsessään johtaa tyhjäkäynnin myötä lisääntyneisiin päästöihin. Parkkipaikkojen poisto ja pysäköinnin hinnan nostaminen taas iskee usein ikävästi paikallisiin yrityksiin, koska autoilla kulkevat pääsevät niihin heikommin. Kaistojen poisto ja ahtaat kadut voivat pahimmassa tapauksessa myöskin vaikeuttaa pelastuslaitoksen ja poliisin toimintaa hälytystehtävissä. Hankaloitunut autoilu vaikuttaa pahojen ruuhkien kautta usein myös julkisen liikenteen käyttäjään. Suomalaisten oikeutta liikkua kohtuullisilla kustannuksilla ja vapaasti on tuettava. Ei polttoaineverojen korotuksille, ei ruuhkamaksuille, ei elämän kurjistamiselle.
Kansanmies