Jean Sibelius
Jean Sibelius on ensimmäinen osa jäsenemme tekemää kirjoitussarjaa suomalaisista merkkihenkilöistä, jota tullaan julkaisemaan säännöllisesti jäsenten mielipidekirjoitukset -osiossa.
Yksi suurimmista suomalaisista, maailmankuulu säveltäjä, kulttuuri-ikoni ja kiihkeä nationalisti – Johan Christian ”Jean” Sibeliusta voisi kuvata monella eri tavalla. Sibelius on jättänyt lähtemättömän jäljen historiankirjoihimme miehenä, joka saavutti Suomen kansan eteen ehkäpä enemmän kuin kukaan hänen jälkeensä. Omistamme jopa kansallishymnimme säveltäjän nerokkuudelle ja intohimolle maataan kohtaan; Ja onpa Sibeliusta kuvattu jopa yhdeksi maailman kansallismielisimmistä säveltäjistä.
Sibeliusta voisi nykypäivänä kutsua suureksi opettajaksikin. Vaatimattomiin oloihin Hämeenlinnassa vuonna 1865 syntyneen säveltäjän elämässä on varmasti jotain opittavaa meille jokaiselle. Se jokin heijastuu myös musiikkiin: Finlandian hillitty hymni ja vakavamielinen runous kuvaavat aikaa, jolloin ajatus omasta suomalaisten maasta ei ollut itsestäänselvyys – tai aikaa, jolloin nähtiin selkeämmin sen itsenäisyyttä vaanivat uhat. Sävelessä kuuluu kolkkojen vuosisatojen kaiut, joista kansa on kuitenkin aina selvinnyt elämään uutta päivää. Kuten runosta välittyy, ei elämä ole koskaan ollut helppoa. Eikä ole aina näinä päivinäkään:
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa
Finlandian lisäksi Sibeliuksella on muitakin erinomaisia – vaikkei yhtä tunnettuja - sävellyksiä. Näihin lukeutuvat muun muassa Karjalasta ja Kalevalan mytologiasta kertova Karelia-sarja sekä kaikki seitsemän säveltäjän itsensä kehitystä heijastavaa sinfoniaa. On suorastaan huumaavaa, miten kuunnellessa esimerkiksi Lemminkäsen kotiinpaluuta tai Tuonelan joutsenta voi mielessään kuvitella kauniin maamme jylhät maisemat ja kansanrunouden tarinat. Näiden lisäksi hän sävelsi paljon esimerkiksi pianolle aikakaudelle tyypillistä kamarimusiikkia.
Sibeliusta on myös kiittäminen suomalaisen musiikin nostamisesta kansainvälisiin piireihin. Talvisodan aikaan hän antoi jopa kasvonsa painatettavan postimerkkeihin symbolisena avunpyyntönä Neuvostoliiton törkeää hyökkäystä vastaan. Nykypäivänä taas monet maailman tunnetuimmatkin orkesterit ovat esittäneet legendaarisen säveltäjän teoksia. Eikä turhaan, sillä Sibeliuksen hillittyä tyyliä on vaikea vastustaa ellei ole periaatteellisesti sitä vastaan.
On kuitenkin turhaa väittää että J. Sibeliuksen elämä olisi ollut yhtä onnenpolkua; Nuori säveltäjä kärsi esimerkiksi alkoholismista ja oli myöhemmin riidoissa toisen aikakauden taiteilijan, kirjailija Juhani Ahon kanssa. Ainolassa asuvalla perheellä oli myös ajoittain rahahuolia, sillä säveltäjäntyö ei merkittävyydestään huolimatta ole aina rahallisesti tuottavaa. Sibelius ei kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi koko aikuisikänsä työtä, jota rakasti.
Juuri näiden asioiden takia Sibeliusta voisi kutsua paitsi suureksi taitelijaksi, myös esikuvaksi. Kun on omistanut elämänsä korkeammalle päämäärälle, voi olla varma onnesta jonka saa aina lopulta lunastaa. Taidetta taiteen puolesta, kansallismielisyyttä ikuisen ihanteen puolesta. Voisi kuvitella, että tällaisiin ajatuksiin uskoen Sibelius lopulta kuoli 20. syyskuuta 1957, yhdeksänkymmenenyhden vuoden kunnioitettavassa iässä. Hänen hautajaisistaan tuli kansallinen tapahtuma, johon tuhannet osallistuivat. Harvinaisesta, saattueesta säilyneestä filmistä heijastuvat kuitenkin lukemattomien kasvojen surumieliset varjot - kansallinen merkkimies on nukkunut pois.
Zarahustra