Ersien kansalliskongressi kokoontui Virossa
Otepäällä, Etelä-Virossa kokoontui sukukansamme ersien kansalliskongressi 29. syyskuuta - 1. lokakuuta. Kongressiin osallistui yhteensä nelisenkymmentä ihmistä, joista yksitoista oli ersäläisdelegaatteja. Tapahtuma oli historiallinen, sillä kongressissa otettiin ensimmäiset askeleet kohti ersäläistä valtiollista itsenäisyyttä.
Ersät kuuluvat kielitieteellisesti katsottuna uralilaisten kielten mordvalaiseen haaraan yhdessä mokšien kanssa. Mordvalaiskielet ovat saamelaiskielten kanssa itämerensuomalaisten läheisimpiä etäsukukieliä. Viimeisimmät monitieteelliset tutkimukset osoittavat, että itämerensuomalaisten esihistoriallinen muutto alkoi niiltä alueilta, jossa ersät ja mokšat perinteisesti asuivat vielä keskiaikaan asti. Tuolloin ersien valtio, Erźań Mastor (Ersämaa) käsitti nykyisen Nižni Novgorodin piirin eteläpuolen, siis Volgan etelärannan (nykyinen Arzamasin kaupunki muistuttaa tuon alueen etnisestä historiasta). Ersät maksoivat nimellisesti veroa tataareille, mutta Kazanin kaanikunnan hävittyä Moskovalle alkoi venäläishallinnon aika. Monet ersät pakenivat aiempaa tiukempaa hallintoa ja venäläistämistä, jonka seurauksena ersien diaspora Venäjällä ulottuu nykyäänkin aina Länsi-Siperiaan asti ja yli puolet ersistä nykyään asuu diasporayhteisöissä.
Ersien kansallinen tasavalta on nimeltään Mordvan tasavalta. Alue rajattiin 1928 Neuvostoliiton kansallispolitiikan aikana. Tuolloin alue oli autonominen piiri, myöhemmin alue korotettiin autonomiseksi tasavallaksi Venäjän neuvostotasavallan sisällä. Tasavallan itäpuoli on perinteisesti ersäläisaluetta, länsipuoli taas mokšalaisaluetta. Tasavallan rajojen piirtämisessä näkyy neuvostoliittolainen tapa hämärtää etnisiä määritelmiä ja hallinnollisia rajoja keinotekoisesti luomalla häivyttää eri kansojen yhteyttä omaan kotimaahansa luomalla kansoista vähemmistöjä omilla maillaan.
Ersäläinen kansallinen liike alkoi perestroikan aikana muiden Neuvostoliiton vähemmistökansojen tavoin. Mordvassa perustettiin yhteisökeskus Veĺmema (Uudelleensynty) 1989, joka myöhemmin jakautui Vajgeĺ (Ääni)- ja Mastorava (Maaemä)-järjestöiksi. Samoihin aikoihin ersäläisaktivistit Pirguž Kšumantsiań ja Mariz Kemal elvyttivät esikristillisen uskonnon mukaisen juhlan Raskeń ozks, eli Kansan jumaltenpalvelus. Pirguž Kšumantsiań pidätettiin viisi päivää ennen ensimmäistä Raśkeń ozksia, mutta juhlaa ei peruttu. Juhla on siitä lähtien järjestetty kolmen vuoden välein. Ennen juhlaa valitsee At́ań ezem (Vanhempain neuvosto) kansallisen johtajan, ińazorin (suurjohtaja). Pirguž Kšumantsiań valittiin ensimmäiseksi ińazoriksi vuonna 1999 ja hän pysyi tässä tehtävässään vuoteen 2019 asti.
Vuonna 2019 valittiin uudeksi ińazoriksi Erzan Val (Ersän sana)-järjestön puheenjohtaja Sires Boĺajeń ja hän on jatkanut tässä tehtävässään tähän päivään asti. Vuonna 2020 Atań ezem hyväksyi päätöslauselman Promksin (kongressin) perustamisesta. Venäjän lakien mukaan kansallisten puolueiden perustaminen on kielletty, joten Promks on ainoa keino ersien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuitenkin sekä nykyinen että edellinen ińazor ovat raportoineet jatkuvasta poliittisesta painostuksesta venäläisviranomaisten toimesta. Boĺajeń onkin joutunut lähtemään maanpakoon Ukrainaan. Tänä vuonna sodan alettua Boĺajeń perusti ersäläispataljoonan. Tänä vuonna ersien kansallinen työ on johtanut kongressin järjestämiseen Virossa.
Kongressi päätettiin järjestää Otepäällä tänä vuonna Venäjällä lisääntyneen painostuksen ja vainon takia, Venäjältä eivät kutsutut delegaatit päässeetkään tulemaan. Sen sijaan Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Yhdysvalloista pääsivät ersät osallistumaan.
Ińazor Sires Boĺajeń puhumassa kongressissa.
”Paikalle pääsi vähemmän delegaatteja, kuin suunniteltu, mutta tärkeintä tässä kongressissa on, että ersät ylipäätään pääsivät paikalle”, kertoi kongressin Viron-puolen koordinoimisesta vastannut Oliver Loode URALIC-keskuksesta. Loode on myös työskennellyt YK:n alkuperäiskansojen pysyvässä foorumissa 2014-2016. ”Ersäläisen poliittisen liikkeen olemassaolo on ainutlaatuista venäjänmaalaisessa kontekstissa, sillä Promks ei ole keskushallinnon kontrollin alla. Kongressin itsensä järjestäminen on tärkeämpää kuin sen päätöslauselmien täytäntöönpano, sillä vapaus pukea sanoiksi rohkeita ajatuksia on jo itsemääräämisoikeutta. Ensimmäinen askel on nyt tehty.”
Delegaattien puuttuminen oli läsnäolevaa heti alussa, kun kongressin avajaisissa muistettiin minuutin hiljaisuudella rintamalla 26.9. kaatunutta delegaattia Led́aj Usmanośia (1991-2022). Hän kuitenkin ehti tehdä videotervehdyksen, joka näytettiin myöhemmin iltapäivällä. Tervehdyksensä lähettivät myös edellinen ińazor sekä muut ersien kansalliseen liikkeeseen osallistuneet aktivistit. Myös isäntämaan puolesta tuli tervehdyksiä: Otepään pormestari, setojen ülemsootska, suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien yhdistyksen puheenjohtaja, Riigikogun suomalais-ugrilaisten kansojen tukiryhmä sekä Viron ulkoministeriön varakansliapäällikkö osoittivat kaikki kongressin aikana tukensa ersien kongressille ja ersän kansalle.
Ensimmäisenä päivänä esiteltiin kongressissa päätettävät asiat. Keskustelu oli tiivistä, mutta määrätietoista. Aiheet käsittivät ersien valtion rajoja, valtiollisia tunnuksia ja ersän kieleen ja kulttuurin pohjautuvia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Monet meille suomalaisille itsestäänselvätkin aiheet olivat käsiteltävinä, mutta tämä on kontekstin huomioon ottaen loogista, sillä tämä on ensimmäinen varsinainen tilaisuus, kun ersät ylipäätään keskustelevat poliittisesta itsenäisyydestä. Siitäkin huolimatta ennalta asetetut tavoitteet saavutettiin.
”Kansalliskongressi on ollut menestyksekäs”, sanoi ińazor Sires Boĺajeń. ”Kaikki At́ań ezemin kongressille esittämät kysymykset tulivat vastatuiksi. Erittäin olennaista oli vaakunan ja hymnin vahvistaminen. Päätöslauselmassa heijastuu Ersämaan valtion käsite. Tärkein tehtävä on välittää ersän kansalle viesti ersäläisten kansallismielisten keskittymisestä koko maailmassa.”
Kuvassa vasemmalta oikealle, pomori Vladislav Nobel-Oleinik, karjalainen Artur Ankkalainen, ersäläinen Oleksandr Butyaykin, ersäläinen Sires Boĺajeń sekä karjalainen Dmitry Kuznetsov (Mittery Panfilov).
Ińazor oli luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen. ”En pelkää kuolemaa, sillä näen, että ersien poliittinen tulevaisuus ei ole vain minun harteillani, vaan liike on kasvanut yhtä ihmistä suuremmaksi.” Paikalle saapuneista delegaateista puolet olivatkin nuoria, mikä osoittaa ersäläisten poliittisen itsenäisyyden tavoittelun jatkuvan.
Ersien kansalliskongressi on uralilaisten kansojen historiassa historiallinen hetki, sillä nyt on alkanut uusi vaihe sukukansojemme kansallisessa historiassa. Aiemmin vain kulttuurisen itsenäisyyden tavoittelu on nyt kypsynyt myös poliittisen itsenäisyyden vaatimiseksi. Päänsä on nostanut ersäläinen kansallismielisyys uuteen aamunkoittoon. Ja kuten ińazor sanoi, ”kansallismielisyys on isänmaanrakkautta, valmiutta taistella isänmaansa puolesta ja niiden kunnioittamista, ketkä kunnioittavat sinua ja sinun kansaasi.”
Kirjoittanut Patrick O'Rourke
Kuvat: Fennoscandia ᛝ Væringjavegr