Uudenmaan akseli on huolissaan hallituksen harkitsemista uusista tartunnantorjuntatoimenpiteistä. Ajankohtaista koronakriisiä on kestänyt jo reilun puolentoista vuoden ajan, ja vasemmistohallituksen saamattomuuden jäljet näkyvät pahasti yhteiskunnassamme. Erityisen huolestuneina olemme seuranneet koronarajoitusten vaikutuksia nuoriin.
Aiemmista etäjaksoista olemme huomanneet, että pitkittynyt ja yhä uusiutunut etäopetus on syönyt nuorten jaksamista ja opiskelumotivaatiota tavalla, jota tuskin kukaan pystyi puolitoista vuotta sitten ennakoimaan. Valitettavasti merkittävä osa tuon kuormituksen vastapainona toimivista harrastuksistakin on jäädytetty, tai jäädytysuhan alla.
Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat jo aiemmin ilmaisseet vakavan huolensa nuorten hyvinvoinnista koronarajoitusten aikana. Turhautuminen, kyllästyminen ja suoranainen epätoivo näkyvät myös nuorten suosimilla digitaalisilla foorumeilla päivittäin. Moni olisi valmis varsin merkittäviin uhrauksiin, kunhan ei menettäisi taas normaalia elämänrytmiään ja sosiaalisia piirejään. Erityisen kuluttavana tilanteessa koetaan jatkuva epävarmuus sekä alati muuttuvat ohjeet ja rajoitukset. Tällaisessa tilanteessa harva aikuinenkaan kykenee suunnittelemaan elämäänsä muutamaa viikkoa pidemmälle – nuorista puhumattakaan.
Ajankohtaisesti näyttöä kouluissa leviävistä tartuntaketjuista on epidemian kokonaislaajuuteen nähden ollut verraten vähän. Ajankohtaisesti epidemiologisissa tilastoissa huomio kiinnittyy myös siihen, että terveyspalvelujärjestelmän kuormitus ei vaikuta seuraavan enää lineaarisesti tartuntojen määrää . Näistä syistä voidaan perustellusti kyseenalaistaa se, onko pitkittynyt etäopetus todella terveysnäkökulmasta puolustettavissa, kun otetaan huomioon sillä saavutettava terveysturvallisuushyöty ja toisaalta siitä aiheutuvat, kiistattomat sosiaaliset ja terveydelliset haitat. Ylipäätään on olemassa niukanlaisesti tutkimustietoa niistä vaikutuksista, joita pitkittynyt sosiaalinen eristys, epävarmuus ja aikuisten lähituen laiminlyöminen aiheuttavat nuorille.
On varsin selvää, että huoli nuorten hyvinvoinnista on vähintäänkin oikeutettua, kun huomioidaan, että nuorten psyykkisen kehityksen kannalta keskeinen sosiaalinen kanssakäyminen vähenee murto-osaan tavallisesta. Lähiopetus ja vapaa-ajan ohjatut harrastukset ovat myös parempi vaihtoehto kuin sosiaalisten suhteiden puutteen kompensointi-ilmiöksi noussut omatoiminen kokoontuminen suurissa nuorisojoukoissa, joissa taudin leviämisen tarkkailu on vaikeaa.
Uudenmaan akseli katsoo, että tartunnantorjuntatoimenpiteitä harkittaessa tulisi suhtautua vakavasti nuorten ilmaisemiin pahoinvoinnin merkkeihin ja harkita erityisen huolella, ovatko etäopetus- ja sosiaaliset etäännyttämistoimet nuorten keskuudessa välttämättömiä. Mielestämme viime kevään pitkän etäjakson virheitä ei saa toistaa. Lähiopetuksen lisäksi nuorilla kuuluu olla mahdollisuus jatkaa harrastuksiaan, sekä kasvattaa yleissivistystään esimerkiksi kirjastoissa. Nuoren elämässä jo näin pitkään kestänyt epävarmuuden tila on raskasta, ja nykytilanteessa kenelläkään ei ole vieläkään edes kohtuullista varmuutta siitä, kuinka pitkään koronaepidemia sekä sen tuomat rajoittamistoimenpiteet jatkuvat. Pahimmillaan meille voi muodostua ikäluokka koululaisia, jotka eivät ole saaneet käydä esim. toisen asteen opetuksesta edes murto-osaa normaalioloissa. Pitkittyneet rajoitukset uhkaavat myös katkaista monet yhteisöllisyyttä vahvistavat ylisukupolviset perinteet.